Neutrofiilit jaetaan liuskatumaisiin ja sauvatumaisiin. Liuskatumaisen neutrofiilin tuma on lohkoutunut 2-5 lohkoon, jotka kiinnittyvät toisiinsa ohuilla kromatiinirihmoilla. Yli viiteen lohkoon lohkoutunutta neutrofiiliä kutsutaan hypersegmentoituneeksi neutrofiiliksi.
Neutrofiilien tuma värjäytyy tummanvioletiksi ja sytoplasma vaaleanpunaiseksi. Sytoplasmassa näkyy normaalisti vaaleanpunertavaa granulaa. Jos granulaa ei ole juuri yhtään, puhutaan hypogranulaatiosta. Jos granula taas on erittäin voimakasta ja sitä on paljon, on kyseessä hypergranulaatio.
Sauvatumainen neutrofiili on liuskatumaisen neutrofiilin epäkypsempi muoto ja sen tuma ei ole vielä lohkoutunut. Sauvatumainen neutrofiili kuitenkin värjäytyy samalla tavoin, kuin liuskatumainenkin.
Eosinofiilin tuma on yleensä lohkoutunut kahteen ja se värjäytyy neutrofiilin tavoin tummanvioletiksi. Eosinofiilin sytoplasma on täynnä oranssinpunaista granulaa, joka on sille tunnusomainen piirre.
Basofiilin tuma on lohkoutunut ja se värjäytyy tummanvioletiksi, kuten muidenkin granulosyyttien. Basofiilin vaaleansinertävä sytoplasma on täynnä karkeaa granulaa, joka värjäytyy erittäin tummanvioletiksi.
Pienen lymfosyytin tuma on yleensä pyöreä tai soikea. Se värjäytyy tiiviisti tummanvioletiksi. Sytoplasmaa on vähän ja se on väriltään sinertävä. Iso lymfosyytti on usein epäsäännöllisen muotoinen reunoilta. Sen tuma värjäytyy hieman vaaleammin, kuin pienen lymfosyytin tuma. Sytoplasman määrä on reilusti suurempi ja se värjäytyy vaaleansinertäväksi, joskus se voi jäädä jopa kokonaan värittömäksi. Joskus lymfosyytin sytoplasmassa voi olla pieniä punertavanvioletteja granuloita, jolloin puhutaan LGL-soluista (large granular lymphocyte).
Toisinaan lymfosyyttien reunat voivat värjäytyä tummansiniseksi, mikä kertoo lymfosyytin reaktiivisuudesta. Reaktiivisen lymfosyytin sytoplasma voi näyttää repaleiselta. Atyyppisessä lymfosyytissä tuma voi olla epätyypillisen muotoinen, esimerkiksi kuroutunut.
Monosyytti on suurikokoinen solu, jonka tuma on hyvinkin epäsäännöllisen muotoinen. Tuma värjäytyy löyhästi violetiksi. Sen runsas sytoplasma värjäytyy harmahtavan siniseksi ja sisältää pienen pieniä granuloita, mikä voi saada sytoplasman näyttämään epätasaiselta. Toisinaan monosyytti on vakuolisoitunut.
Blastien violetiksi värjäytyvä tuma on suuri ja täyttää lähes koko solun. Usein tumassa on nähtävissä nukleoleja. Sytoplasmaa on niukasti ja se värjäytyy siniseksi. Toisinaan myeloblastien sytoplasmassa voidaan nähdä punaiseksi värjäytyneitä Auer-sauvoja.
Promyelosyytti on tyypillisesti kookas solu, jonka suurehko pyöreä tai soikea tuma värjäytyy tummanvioletiksi, sytoplasma siniseksi ja solua verhoaa usein karkea violetti granula. Granulaa on usein reilusti ja sitä on selvästi tuman päälläkin. Promyelosyytissä voi olla nähtävissä nukleoleja.
Tuma on usein muodoltaan soikea, pyöreä tai litistynyt toiselta sivulta ja se värjäytyy tummanvioletiksi. Myelosyyttivaiheessa nukleoleja ei enää näy ja solu on pienempi, kuin promyelosyytti. Kypsyysvaiheesta riippuen sytoplasma värjäytyy vaaleansinipunertavasti. Sytoplasmassa voi olla nähtävillä primaarigranulan lisäksi sekundaarigranulaa, joka värjäytyy erilaistumislinjan mukaan. Jos solusta on tulossa basofiili, alkaa myelosyytissa näkyä basofiilista granulaa. Sama pätee eosinofiilisen ja neutrofiilisen myelosyytin kohdalla.
Tuman muoto muistuttaa papua tai munuaista ja se värjäytyy tummanvioletiksi. Tumassa on usein nähtävissä kurouma, joka on paksuhko eikä se ole vielä yhtä selkeä, kuin sauvatumaisessa neutrofiilissä. Nukleoleja ei näy. Sytoplasma on granulosyyteille tyyppillisen vaaleanpunertavan sävyinen ja se sisältää omalle erilaistumislinjalle tyypillisiä sekundaarigranuloita.
Lähde
Palmer, L., Briggs, C., McFadden, S., Zini, G., Burthem, J., Rozenberg, G., Proytcheva, M. & Machin, S.J. 2015. ICSH recommendations for the standardization of the nomenclature and grading of peripheral blood cell morphological features.